Ensimmäinen tunnettu suomenkielinen kirja oli aapinen, Mikael Agricolan Abckiria vuodelta 1543. Sitä ei tosin ollut tarkoitettu niinkään lapsille, vaan lähinnä lukutaitoa opettaville papeille. Abckirian aapisosa käsittää neljä sivua ja katekismusosa 12 sivua. Enemmän lapsille suunnattu oli Yxi paras lasten tawara, vuoden 1666 katekismuksen aapisosa, jonka oli kirjoittanut piispa Juhana Gezelius vanhemman ja joka julkaistiin erillisenä 12-sivuisena painoksena. Gezeliuksen tavoite oli saada kansa omaksumaan sisälukutaito. Pälkäneläinen Daniel Medelplan kaiversi Gezeliuksen aapisen puulaatoille, jotta sitä voitiin painaa käsin. Sota-aikoina kirjapainot eivät toimineet ja aapisista oli pulaa. Esimerkiksi ennen isovihaa 1700-luvun alussa arvioitiin vain joka kolmannen suomalaisen osaavan auttavasti lukea.[1]

Kuten kosken kuohut, niin ihmisenkin taidot virtaa eteenpäin. Lukemaan oppii, kun osuu oikeisiin uomiin.